Yleisö kannustaa, huutaa suoraa huutoa, nousee ylös. Lähes 30 000 katsojaa kokee yhden suomalaisen urheiluhistorian huippuhetkistä Helsingin stadionilla, kesällä 1994. Sari Essayah tuo Suomelle Euroopan mestaruuden 10 kilometrin kävelyssä voiton nälkäisen kotiyleisön edessä huippujännittävässä kilpailussa. Urheiluselostajat kuvaavat edellisvuoden Stuttgartin MM-voittajan menoa tehokkaaksi, järkeväksi ja ennen kaikkea nopeaksi.Vuonna 2009 Essayah valloittaa Eurooppaa aivan toisenlaisella areenalla, kristillisdemokraattien edustajana Euroopan parlamentissa. Siellä hänen missionsa on taistella ihmisarvon puolesta.Urheilu-uran huipulla Sari antoi avoimesti kunnian Jumalalle. Tänäänkin hän turvaa löytyy samasta osoitteesta. ”Usko Jeesukseen on koko elämäni perusta; se merkitsee turvaa arjessa ja toivon näköaloja tulevaisuudessa”, sanoo 53 800 suomalaisen EU-parlamenttiin äänestämä Sari, Roopen vaimo ja Nooran ja Nean äiti. Sari Essayahin urheilu-ura on suomalaisnaisten kesäurheiluhistoriaa parhaimmillaan. Valmentajana toimi legendaarinen Juha Väätäinen. Menestystä alkoi nopeasti tulla, ja sitkeä harjoittelu johti kultamitaliin Stuttgartin MM-kisoissa vuonna 1993. Sitä seurasi seuraavan vuoden EM-kulta Helsingissä. Suomalainen urheiluhullu kansa oli saanut yhden idolin lisää. Suurin suomalainen naisyleisurheilija lopetti kävelijänuransa voitolla vuoden 1996 Suomi-Ruotsi-maaottelussa. Hänet valittiin Vuoden naisurheilijaksi vuosina 1993 ja 1994.Voi vain kuvitella, mitä maailmaan parhaaksi naiskilpakävelijäksi tulemiseen vaaditaan. Vaativassa tekniikkalajissa on tarvittu rautaista lihaskuntoa ja kestävyyttä, päämäärätietoista, rankkaa puurtamista sekä epäilemättä verta, hikeä ja kyyneleitäkin. Kilpakävelijän keskeinen fyysinen ominaisuus kun on kestävyys.
Ei omissa voimissa
Essayah summaa urheilu-uraansa kiitollisena. ”Urheilu on elämä pienoiskoossa, myötäistä ja vastaista. Kristityn elämässä on lisänä se, että kaikissa hetkissä voi kokea Jumalan todellisuuden. Ihminen ei ole yksin taapertamassa”. Juha Väätäinen tiedusteli valmennettavaltaan Atlantan olympialaisten kävelykilpailun jälkeen, että mitkä ovat suunnitelmat jatkossa. Essayah totesi, että ”ryhdyn evankelistaksi”. Näin kävi. Entinen urheilija kiersi ahkerasti kouluja, nuorten kerhoja ja seurakuntia evankelistana. Hän totesi evankelistan kutsumuksestaan silloin, että haluaa puhua ihmisille Jumalan rakkaudesta. ”Viesti on erityisen tärkeä tänä aikana, kun niin monet tuntevat itsensä yksinäisiksi ja syrjäytetyksi. Moni nuori on vailla hyväksyntää. Siksi he etsivät sitä kaduilta jenginsä jäsenyydestä. Heidän on tärkeää tietää, että Jumala rakastaa heitä sellaisena kuin he ovat.” Sari Essayah tuli itse uskoon opiskeluaikana Vaasassa. ”Eräs ystäväni kertoi minulle Jeesuksesta ja siitä, kuinka Jumala hyväksyy meidät hänen kauttaan. Silloin ymmärsin, että kristillisyyden todellinen perusta on armo, eivät meidän tekomme. Muut uskonnot yrittävät miellyttää Jumalaa tekojen avulla. Kristinusko on hyvin realistinen ihmisen suhteen. Me olemme syntisiä, emme me pysty teoillamme pelastumaan. Jumala valmisti meille pelastuksen Jeesuksessa ja me voimme vain joko ottaa sen vastaan tai hylätä sen.” Seurasi yksinkertainen rukous. ”Pyysin Jumalaa tulemaan sydämeeni ja johtamaan elämääni siitä hetkestä lähtien”, hän kuvaa elämänsä tärkeintä ratkaisua.
Nopea nousu politiikan huipulle
Kiinnostus yhteisten asioiden hoitamiseen virisi jo kouluaikoina. Essayah toimi koulunsa oppilaskunnassa ja kouluneuvostossa. Silloisen kotikuntansa nuorisolautakunnan jäsenenä hän oli muutaman vuoden. Sen jälkeen luottamustehtäviin tuli tauko kilpaurheilun ottaessa kaiken ajan. Urheilu-uran päätyttyä Essayah aloitti uudelleen paikallispolitiikassa. Vuoden 2003 eduskuntavaaleissa seurasi valinta kansanedustajaksi, ja lokakuussa 2004 eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi. Seuraavissa eduskuntavaaleissa 2007 Essayah putosi eduskunnasta ja ehti paimiolaistuneena laskentaekonomina palata Telia-Soneran leipiin Turussa. Turun puoluekokouksen yhteydessä koitti kuitenkin ripeä paluu valtakunnanpolitiikkaan, kun Essayah valittiin kristillisdemokraattien puoluesihteeriksi. Europarlamenttivaaleissa kesällä 2009 Essayahista tuli yksi Suomen 13 europarlamentaarikosta seitsemänneksi suurimmalla äänimäärällä. Ääniä tuli yli puoluerajojen. Luottamusta päätöksentekijän kykyihin oli syntynyt monella taholla eduskuntakautena. Essayahin kerrotaan saaneen erityistä kiitosta työstään puhemies Paavo Lipposeltakin.”Euroopan parlamentin jäsenenä haluan omalta osaltani olla tekemässä työtä ihmisarvon puolesta”, priorisoi meppi tehtäväänsä EU:ssa.
Huolellinen valmistautuja
Marraskuinen kalenteri on täynnä tapaamisia ja matkustamista Suomen ja Brysselin välillä. Leijonanosa päivästä menee sähköpostin – ja tavallisen postin – lukemiseen, ihmisten kohtaamiseen ja asioiden valmisteluun. Aina on jokin kokous. Huolellinen valmistautuminen on tärkeää. Essayahin sanotaankin paneutuvan asioihin samalla tarmolla kuin aikanaan kilpakävelyn harjoitteluun.Europarlamentissa Essayah toimii mm. Suomen EPP-delegaation varapuheenjohtajana. Hän kuuluu myös parlamentin Israel-valtuuskuntaan. Apuna työssä ovat avustajat.
Omantunnon vapaudesta taisteltava
Tuoreissa kannanotoissaan Sari Essayah on ollut huolissaan mm. uskonnonvapaudesta. Hänen mielestä suvaitsevaisuuden nimissä pyritään yhä enemmän rajoittamaan ihmisten oikeutta toimia omantuntonsa mukaisesti jokapäiväisessä elämässään. ”Onko liikaa toivottu, että kristitty puuseppä voisi kieltäytyä ottamasta vastaan buddhalaistemppelin rakentamista koskevaa toimeksiantoa”? kysyy Sari Essayah. Niille, joille uskonasiat ovat todella tärkeitä, usko vaikuttaa kaikkiin elämän osa-alueisiin, ei vain elämän ”hengelliseen sektoriin”. Kehityssuuntaa kummastellessa Sari viittaa myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätökseen kohua herättäneessä krusifiksijutussa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin kehotti Italiaa poistamaan kouluista krusifiksit. Ratkaisu on Essayahin mielestä erikoinen ns. positiivisen uskonnonvapauden näkökulmasta. ”Jos valtaosa luokasta koostuu katolisista oppilaista, joille krusifiksi on tärkeä symboli, miksi heidän uskonnonvapausoikeuksistaan ei kanneta huolta? Länsimaista kulttuuria, sivistystä ja yhteiskuntaelämää on mahdotonta ymmärtää ilman ymmärrystä kristinuskosta. Tässäkin mielessä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisu on huolestuttava, ja heijastaa pyrkimystä kieltää kristillinen kulttuuritausta osana maanosamme perinteitä. Uskonnonvapauden periaatteet eivät saa koskea vain ateisteja, vaan myös uskovia”, toteaa Sari Essayah.
Arkijärkeä EU:n työhön
Essayah on usein peräänkuuluttanut arkijärkeä EU:n päätöksentekoon. Yli 3000 säädöstä ja lähes 400 direktiiviä tehtaileva EU:n parlamentti voisi keskittyä läheisyysperiaatteen mukaan hoitamaan vain niitä asioita, jotka sille luonnostaan kuuluvat. Ensisijaisuusperiaatteen mukaan jäsenvaltioilla on ensisija niille kuuluvissa asioissa. Unionin toimivalta on toissijaista. EU:n ulkopolitiikan suhteen Essayah toteaa, että ulkosuhteet tulisi pitää jäsenvaltioiden ja siten myös neuvoston alaisuudessa.
Ranskankieltä ja joulun odotusta
Kesän eurovaalien jälkeen keittiön pöydän ääreen kokoontunut perheparlamentti päätyi siihen, että koko joukkue suuntaa kohti Brysseliä. Ratkaisua helpotti suuresti se, että tyttärille oli tiedossa paikka suomenkieltä ylläpitävässä Eurooppa-koulussa, ja puoliso Roope oli oikeutettu virkavapaaseen työstään.Brysseliläistymiseen kuuluu myös ranskankielen opiskelu. Brysselissä ranskankielen taito on hyödyksi, erityisesti parlamentissa, sillä monet keskieurooppalaiset eivät puhu englantia kovin hyvin. ”Ikävä kyllä on myös heitä, joille kieli on kunniakysymys – englantia ei puhuta, vaikka osataan”, kertoo Essayah. Jouluun valmistautuminen alkaa näkyä Brysselin katukuvassa jo lokakuussa. Kaupat lisäävät valikoimiinsa jouluisia tuotteita. Leipomoiden hyllyt pullistelevat jouluherkkuja. Jouluvaloja Brysselissä ei kuulemma aina edes nosteta pois katujen yltä joulun jälkeen. Ne ovat paikallaan vuoden ympäri odottamassa aina seuraavaa joulua. Perheellä on edessään ensimmäinen joulu ulkomailla. Mm. lanttulaatikon aineksia ei löydy Brysselistä. Huolenaiheena on myös, kuinka paistaa kinkku sikäläisessä miniuunissa. Mutta Sari Essayahin tarmon ja sinnikkyyden tietäen perheen Brysselin-kodissa tuoksuu varmasti tänäkin jouluna itse paistetut lanttulaatikko ja kinkku!