Me elämme aikaa, jolloin kristilliset suuret juhlat ovat saaneet kilpailijoita. Pääsiäisen aikoina noidat kilpailevat kristikansan suuren juhlan sankaruudesta. Johannes Kastajan syntymäjuhlana harva muistaa alkuperäistä juhlan syytä kokkotulilla istuessa. Pyhäinpäivänäkin on Halloween vienyt huomion. Joulunakin Jeesus on jäänyt suurelti joulupukin varjoon. Syntymällään, kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan Jeesus valmisti meille tien Jumalan yhteyteen. Tämä on tarjolla niin nuorille kuin vanhoillekin.
Tarua vai totta
Näinä aikoina käydään aika kevytmielistäkin keskustelua Raamatun paikkansapitävyydestä ja arvovallasta. Onko muuta kirjaa, mistä löytyy tarkkoja profeetallisia ennustuksia tapahtumista, mitä modernissa ajassamme tapahtuu. Jos jaksamme tutkia vaikkapa Israelin valtion syntyä ja olemassaolo, saamme hämmästyttäviä löytöjä raamatun paikkansa pitävyydestä. Kiistattomasti ensimmäisen joulun ajan tapahtumat löytyvät satoja vuosia aiemmin kirjoitetuista profeetallisista kirjoista. Vanha testamentti sisältää suuren määrän hämmästyttävän tarkkoja profetioita eli ennustuksia tulevasta. Uusi testamentti kertoo toteutumisista. Näihin sisältyy yli 300 ennustusta, jotka ovat toteutuneet Jeesuksen syntymässä, elämässä, kuolemassa ja ylösnousemuksessa. Todennäköisyys on suuruusluokkaa yksi tuhansista biljoonista, että kaikki täsmäisi. Jumalalle ei tapahdu virheitä, vaikka kuinka yritämme toisin todistaa.
Uskonto vai usko
On totta, että mikä tahansa uskonto pelkkine lakineen vie elämästä mehun. Ilmeisimmin kaikkien uskontojen nimissä on tehty hirvittäviä vääryyksiä. Tuskin kristittyjen ristiretket puhtaita papereita saa sen paremmin kuin islamilaiset ääri-ilmiöt. Sokea usko johtaa fanatismiin, mistä ei koskaan seuraa hyvää. Raamatulla päähän lyöminen voi olla kovaa. Jos Jumalan totuus ja rakkaus vaikuttaa, voi Jumalan tuomiotkin tuoda rakentavasti esiin. Jeesus on meidän esimerkkinä. Hän rakastaa syntistä ihmistä, mutta vihaa syntiä. Sama haaste on meillä. Lähimmäisen kohtaaminen ja kohteleminen on aikamoinen taitolaji. Tuskin on Raamattua parempaa ohjekirjaa tähänkään asiaan, missä me jokainen olemme opintiellä. Kristilliseen uskoon tulee oleellisena asiana kuulua ikuisuusperspektiivi. Taivas on todellinen. Valitettavasti kadotuskin on todellisuutta. Elämämme aikana joudumme tekemään ikuisuuden ratkaisevia valintoja. Jeesus syntyi ratkaisuksi, minkä vastaanottamisvastuu on meillä. Tähän Jumala on luvannut antaa voiman ja oikeuden jokaiselle, joka tahtoo.
Punainen lanka
Uskoa ei voi menestyksellä tuputtaa kenellekään. Onneksi Suomessa voi vielä pitää hengellisiä asioita esillä. Kuulematta ei kukaan voi vastaanottaa Jumalan suurinta lahjaa elämäänsä. Jokainen on itse vastuussa omista ratkaisuistaan, mitkä ovat henkilökohtaisia. Usko ei sen sijaan ole yksityisasia, sen tulisi näkyä
meistä ulospäinkin, toivottavasti myönteisesti. Uskoontulo ei ole yksipuolista, aloite tulee Jumalalta. Vastaaminen on meistä kiinni. Ehkä lukijankin lähipiiristä tai menneistä sukupolvista löytyy joku lähimmäinen , joka on rukouksin kantanut elämääsi Taivaan Isälle. Hän vastaa ajallaan ja tavallaan ja lupauksensa mukaan kutsuu jokaista. Vaikka me vuodesta toiseen täytämme joulukirkot ja kuulemme evankeliumin, on kristinuskon punainen lanka jäänyt useimmille kaukaiseksi. Sen voisi vaikka tiivistää seppä Högmanin sanoin Paavo Ruotsalaiselle.: ”Yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki, Kristuksen sisäinen tunteminen”. Nytkin Jumala varmasti haluaa herätellä meitä jokaista Paavalin sanoilla – Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. On kirjoitettu, että Jeesus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.
Hannu Hurri
päätoimittaja
työterveyshuollon erikoislääkäri