Lyhyessä ajassa pikkuruinen koronavirus selätti maailmanmenon. Maamme on poikkeustilassa. Maailma on pysähdyksissä. Virus tappaa ihmisiä, kuten monet muutkin sairaudet. Suomessa kirjoitushetkellä on 11 kuollutta. Massiiviset suojatoimet ovat menossa. Uusimaa on eristetty. Terveydenhuoltohenkilöstö joutuu venymään. Sairaalapaikat ja tehohoitomahdollisuudet joutuvat koetukselle. Silti suurimmat tappiot ovat tuskin viruksen aiheuttamat suorat terveyshaitat ja kuolemat.
Kun elämä on lamaantunut, yhteiskunta horjuu pahasti ja pitkään. Taloudellisessa lamassa tekee tuhoaan työttömyys, konkurssit, sairaudet, kuolemat, päihde-ja sosiaaliongelmat . Näissä ei auta käsien pesu.
Tiedonvälitys on siirtynyt yksikanavaiseksi. Sama aihe pyörii aamusta iltaan uutisissa. Tuntuu jopa, että ilmastomuutos on kadonnut. Se ei ainakaan ylitä uutiskynnystä. Ihmistä ei moukaroida ilmanpilaajaksi. Maailmalta kuuluu kyllä huhuja siitä, että viruskin olisi ihmistekoinen, karannut tiedemiesten laboratoriosta. Jospa lepakko ei olekaan perimmäinen syypää?
Pelko on elämää tuhoava varas. Pelon vastakohta on usko. Kristillinen usko nousee Jumalan sanasta .Nyt kirkonkellot kuuluttavat sodanajan kaltaisesti puolilta päivin rukoilemaan. Uskon rukouksessa on voimaa. Jumala ei ole sidottu aikaan tai paikkaan. Suljettu kirkko ei haittaa.
Tämä pandemia vaatii veronsa . Loppulaskua emme tiedä pitkään aikaan. Virus kylvää tuhoa. Se voi olla myös katalyytti seurakuntaväen heräämiseen ja kansalliseen hengelliseen liikehdintään.
Nyt on mielestäni seurakunnan ja kristittyjen aika. Jumala armossaan tahtoo pelastaa ihmisiä mahdollisimman paljon. Maailmankaikkeuden loppu lähestyy päivä päivältä. Nyt ei auta voivotella maailman pahuutta ja luopumusta Jumalasta. Nyt on pyydettävä, että armossaan Herra avaisi omat silmämme. Nyt on väistämättä tarkasteltava , mihin meidät on kutsuttu yksilöinä ja seurakuntana. Menneitä ei kannata liikaa murehtia, synnistä voi tehdä parannusta. Rukoilkaamme ymmärrystä taivaan ja kadotuksen todellisuudesta. Anokaamme Herralta varustusta kohdata aikamme haasteet. Jeesus on tie ja totuus ja elämä .Tästä ei tingitä.
Nyt ei ole aika lyödä raamatulla päähän omia eikä vieraita. Nyt on aika rukoilla ja kohdata ihmisiä vaikka yksitellen sallituissa puitteissa. Rakkauden kautta vaikuttava usko voi paljon.
Korona on maailmanlaajuinen vitsaus. Rukouksessa kannattanee kuitenkin keskittyä omille nurkille, mihin meidät on asetettu. On helpompi operoida maailman ääriin, kuin kotikatumme ihmisten kanssa. Joskus rukouskin on pakokeino lähetyskäskyn tasapainoisesta toteuttamisesta. Tarvitaan polvillaan oloa, mutta tarvitaan myös liikkeellä oloa. Tuskin herätys tulee kirkkosalin katon läpi tai rukousringin keskelle. Ihmissydämiä kosketetaan yleensä arkielämän keskellä. Jeesuskin liikkui teillä ja aitovierillä.
Nyt on kristillisillä seurakunnilla ja yhteisöillä mahdollisuutensa. Myös meillä armosta pelastetuilla on paikka päästä sisälle Jumalan suunnitelmiin. Usein se tulee vaatimaan omien rakennelmien ja ylevienkin suunnitelmien purkamista. Tarvitsemme Pyhän Hengen johdatusta , mutta myös toisiamme .
Oleminen Herran kanssa ja kuunteleminen ja ohjeiden kuuleminen on vaikeaa. Liikkeelle on hyvä lähteä, kun käsky on käynyt. Odottaminen on usein tuskaliasta. Varaslähtö voi myös käydä kalliiksi ja maali haaveeksi.
Itse sain jo 30 vuotta sitten selkeän profeetallisen sanan ODOTA. Nyt vaikuttaa olevan aika asioihin, joihin olen ennenaikaisesti pyrkinyt moneen kertaan. Mutta Herra on uskollinen ja kärsivällinen meitä kaikkia kohtaan.
Hän herättelee sinua ja minua koronankin kautta. Hän haluaa pelastaa ihmisiä . Älä aliarvioi itseäsi. Sinulla on paikkasi Jumalan suunnitelmissa.
