Lukuisista suomalaisista kodeista löytyy Hymypoika- tai tyttöveistoksia. 1950-luvun alussa alakoulussa haettiin , kuka on ystävällisin, hymyilevin ja rehdein oppilas luokassa. Palkintona oli tyylikäs, hymyilevä kipsipää, tytöille ja pojille omansa. Saan olla ylpeä, että kodissani on näkyvillä vaimon 60-vuotias ja pojan puolet nuorempi hymyilevä kipsiveistos.
Vuosittain patsaita tilataan kouluihin yli 6000 kappaletta. Hymy-toiminnan tavoitteena on lasten ja nuorten sosiaalisten taitojen vahvistaminen , hyvän ilmapiirin luominen ja kiusaamisen ehkäiseminen. Oppilaat äänestävät Hymy-patsaan saajaksi luokkatoveria, joka on parhaiten toiminut kilpailun arvojen ja hyveiden puolesta.
Hämmästykseni oli suuri, kun luin lehdestä ,että kouluihin on tulossa myös sukupuolineutraali Hymy-patsas. Kehittämiskeskus Oppikirjon mukaan
on pitkään ollut epätietoisuutta, miten erillisiin tytön ja pojan päihin pitäisi suhtautua. Opetushallituksen mukaan on seurannut suuri huoli . Voiko
hyvä toveruus voi toteutua, jos on vain kaksi päätä tarjolla? Tarvitaan kolmas.
Toteutuksesta vastaava kuvanveistäjä kertoo, että oli haasteellista luoda uutta identiteettiä kuvaava veistos. Hahmon persoona muuttuu, kun sitä katsotaan eri puolilta. Sukupuolineutraalissa patsaassa yhdistyy tekijän mukaan koko ihmisen kuva ja kirjo.
Suunnitelmassa on , että jokainen palkittu lapsi saa kolmesta vaihtoehdosta valita mieleisensä. Sitä ennen hän on ilmeisimmin arvuutellut sukupuolensa riittävän monipuolisesti. Vahvistusta tuskin saa antaa kouluterveydenhuolto. Se kysyttäneen korkeammilta tahoilta, opetushallitukselta tai sopivalta ministeriltä.
Saa nähdä, mistä suunnasta uuden pään hymy on nähtävissä? Vahingoniloa ainakin suupielistä löytynee. Sen verran tehokkaasti poikaa ja tyttöä riepotellaan, kuten samalla Luojamme suurta kunniaa.
Hymypatsasidean perustajat tiesivät tytön ja pojan . Kolmas pää on pikkuesimerkki,
mitä ajassamme tapahtuu . Miten ihmisen yksinkertaisia todellisuuksia muokataan oudon vaikeiksi? Samalla näemme, miten Jumalan kunnia on komennettu Suomen kouluissakin nurkkaan? Kenen pitäisi olla siellä häpeämässä? Lapset ovat sijaiskärsijöitä.
On hyvä ymmärtää, että Jumalan varjelus ja siunaus on ollut suomalaisuuden ja koululaitoksemmekin kehityksen tärkeä perusta. Toivottavasti päättäjille ymmärrystä riittää, ettei turmelusta tarvitsisi lisääntyvästi niittää. Toimikaamme, ettei hymy lopullisesti hyydy.
