Suomen lippu on hieno ja puhdasvärinen kansakunnan tunnus. Valtiollisen siniristilipun keskellä on vielä ryhdikäs urosleijona. Leijona heiluttaa suoraa miekkaa ja tallaa käyrää sapelia. En voi olla näkemättä symboliikan merkitystä. Heraldikko sata vuotta sitten on nähnyt tulevaisuuteen. Risti on maailman tunnetuin symboli ja kuvaa Kristuksen työtä ihmisen edestä. Tuskin on sattumaa, että lippumme värit ovat samat kuin Jumalan valitun maan, Israelin lipussa. Suomen historiassa on selkeää Jumalan johdatusta ja varjelusta.
Vaakunassa suora miekka kuvaa totuutta, joka tallaa vääryyden käyrää sapelia. Vääryys on usein lähellä pahuutta. Jokainen voi vapaasti arvioida, millaiset pahuuden voimat on naapuristamme lähtenyt kohti Ukrainaa. Mutta Daavid ei alistunut Goljatille, Ukraina ei Venäjälle, Suomi ei Neuvostoliitolle.
Viime sodassa Suomi on tarvinnut taidollista valtionjohtoa ja tehokasta armeijaa. Maamme on tarvinnut sinnikästä kotirintamaa ja huoltoa.
-Uhrimieli, sankaruus, isänmaamme voimakkuus – Kouvolan Kymen Lukon Vapauden patsaan sanojen jatkona voisi olla Jumalan varjelus ja rukous.
Jouluna 2022 on hyvä muistaa, että juhlaa on vietetty Suomessa kovin vaikeissa oloissa.
Talvisodan kenttähartaus sen kertoo.
Kenttäjumalanpalvelus pidetään iltapäivällä hieman ennen auringon laskua. Jalkaväkirykmentti 34:n kuudes komppania on jylhän näköistä joukkoa: vaatetus kirjavaa, lumipuvut harmaita ja repaleisia, miesten kasvot partaisia ja nokisia.
Ensin kajahtaa jouluvirsi Enkeli taivaan, sitten puhuu pastori Antti J. Rantamaa:
Laulun oli täytynyt kuulua parin sadan metrin päähän venäläisten etulinjaan. Konekiväärit räyskivät lyhyitä sarjoja. 45 mm:n piiskatykki paukahteli.
Jouluhartauteen tulleille miehille Rantamaa ei lukenut jouluevankeliumia vaan psalmia 91. ”Vaikka tuhat kaatuisi sinun sivultasi, kymmenen tuhatta oikealta puoleltasi, ei se sinuun satu. — Sinä, Herra, olet minun turvani. Korkeimman olet sinä ottanut suojaksesi.”Se on sotilaan psalmi.
Tulitus kiihtyi välillä, ja Rantamaa näki komppanian miehissä hermostuneisuutta. Jouluhartaus päättyi virren viimeiseen säkeistöön: ”Nyt Jumalalle kunnia, kun antoi ainoon poikansa”. Sotilaat lähtivät kohti telttoja.
Talvisodan jouluna korsuihin jaettiin kotirintamalla valmistettuja joulupaketteja. Villasukkia ja kaulaliinoja oli kudottu urakalla. Kotiväki saattoi muistaa sotilasta ruokapaketilla, jos oli jotakin, mitä lähettää.Miehet lukevat kotoa lähetettyjä kirjeitä. Maan alta kuuluu uudestaan jouluvirsi.
