Koko lapsuuteni vietin Pohjois-Savossa, Lapinlahden pienellä sivukylällä, jossa asuin yhdessä perheeni kanssa. Mummoni hoiti rintamiesmökkiin rakennettua puhelinkeskusta, jonka takana oli useamman syrjäkylän puhelinlinjat.
Kodin eväät elämälle
-Mummoni tunsi työnsä kautta alueen ihmiset ja oli monella tapaa yhteisössään luotettu ihminen. Hän oli varhain leskeksi jäätyään tehnyt myös pientilallisen raskasta fyysistä työtä ja opetti, että nainen voi tarttua myös ns. miesten hommiin; vasara ja kirves pysyivät hänenkin kädessä.
Myös äitini oli omaksunut saman työtelijäisyyden, ja ainahan sitä maalla tekemistä riitti – peruna- ja kasvimaan hoidosta marjastamiseen ja sienestämiseen. Äitini siirsi minuun rakkauden lukemiseen kantamalla viikonlopuiksi kassikaupalla kirjastosta lastenkirjoja, joita luki minulle.
Joskus tuntuu, että saavutuksia ja suorituksia ihannoivassa ajassamme olemme hukkaamassa ihmiskäsityksen, jonka mukaan jokainen ihminen on ainutkertaiseksi luotu ja arvokas sellaisenaan. Tämän arjessa eletyn arvon lisäksi kotoa välittyi ahkeruus, luotettavuus, rehellisyys, heikommista huolehtiminen ja toisten auttaminen.-
Urheilu kasvattaa
Hyvät harrastukset ja mielekäs tekeminen vahvistavat jokaisen lapsen ja nuoren itsetuntoa ja auttavat tekemään itsenäisiä, elämää tukevia ratkaisuja. Siksi olen nykyäänkin halunnut olla urheilupäättäjänä mukana nuorten urheiluharrastuksen tukemisessa.
Urheilu-uran myötä opin pitkäjännitteisyyttä, kurinalaisuutta ja tavoitteellisuutta. Opin voittamista ja häviämistä, niin menestyksen kuin menetyksen vastaanottamista. Elämässäkin vähintään toinen jalka täytyy olla maassa. Ihmisellä on oltava realistisia osatavoitteita ja hänen tulee ymmärtää omat rajansa-
Politiikan opit
Valitettavasti liian moni nykysuomalainen halveksii kestävintä arvomaailmaa. Kristillisten arvojen tulisikin välittyä sellaisina yhteiskunnallisina periaatteina, että eri elämänkatsomuksista tulevat voivat kunnioittaa niitä. Politiikan luottamustoimet ovat vuosien varrella vieneet kunnanvaltuustosta Arkadianmäelle ja Brysseliin asti. Edelleen ajatus lähimmäisyhteiskunnasta, jossa kannetaan vastuuta lähiyhteisöstä ja luomakunnasta, innoittaa minua, ja sen eteen haluan työtä tehdä.-
Elämän voiman lähteitä
-Puolisoni Roopen löysin harjoitusleiriltä Espanjasta. Ensin meitä toivat yhteen innostus urheiluun, pian yhteinen usko ja rakkaus. Häitä vietettiin 1991 Lapinlahdella. Puolisoni on ollut tärkein tukeni läpi urheilu-uran ja politiikan parissa toimiessani. Perheeseemme kuuluvat myös kaksi aikuistunutta tytärtä.
Elämässä on ollut tilanteita, joiden kautta on oppinut näkemään oleelliset asiat. Olemme kokeneet myös läheisten ihmisten menetyksiä. Omakohtaisen pahanlaatuisen sairauden voittaminen on suuri kiitosaihe. Uskon lisäksi perhe ja ystävät antavat minulle voimaa. Luonnossa liikkuminen on minulle ollut tärkeää jo pienestä pitäen. Hyvät unenlahjat ovat epäilemättä vahvuuteni. Levollisuudesta ja rauhasta etsin uusia voimia arjen kiireen keskelle.-
Uskosta elämän punainen lanka
Vaasassa kauppakorkeakoulussa opiskellessa tutustuin opiskelukaveriin, joka ohjasi henkilökohtaiseen uskoon. Asiaa kypsytellessä meni parisen vuotta. Usko muutti suhtautumistani moniin asioihin ja siitä tuli elämän tärkein asia. Kyse ei enää ollut vain jonkin hyvänä pitämisestä ja elämänkatsomuksesta, vaan koko elämän pohjasta ja pelastuksesta. Jeesuksen sovitustyön tähden me rikkinäiset ja keskeneräiset kelpaamme, koska mitta on täytetty puolestamme. Vakaumukseni on auttanut eteenpäin niin kilpaurheilussa, perhe-elämässä kuin politiikan vaikeissa ympyröissä.-Usko on luja luottamus siihen , mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan , mikä ei näy-Näin siteeraa raamattua entinen huippu-urheilija, nykyinen Suomen Olympiakomitean jäsen.
Roopen vaimo, kahden tytön äiti ja yli puoluerajojen arvostettu kansanedustaja on monen mielestä parhaita puoluejohtajia Suomessa. Brysselin kierroskin on takana. -Sarin kaltaisia rauhallisia, asiantuntevia , tervehenkisiä päättäjiä suomalaisessa yhteiskunnassa saisi olla paljon enemmän. Heitä saisi olla yli puoluerajojen, pohtii varmasti moni suomalainen.
