Maija Hyyryläinen muistelee 99-vuotiasta rikasta elämäänsä kotkalaisessa hoitokodissa. Lukuisten kaupunkilaisten tuntema ja kunnioittama iäkäs nainen kertoi kirjailija Irja Sinivaaralle elämästään. Tämän voi lukea 2022 julkaistussa kirjassa ”Meidän Maija, maailman matkaaja”. Tämä kirjoitus kertoo vain pienen osan paljon maailmaa kiertäneen kieltenopettajan värikkäästä elämästä.
Kristilliset arvot vaikuttivat syvästi hänen elämässään niin arkisissa töissä, sosiaalisissa kontakteissa kuin monipuolisissa avustustehtävissä. Maija nähtiin monissa yhteyksissä: nuorena lottana sota-aikana, ansiokkaana kielten opettajana, Pelastusarmeijan vapaaehtoisena ja nöyränä kanssaihmisenä. Kunnian kaikesta hän antoi avoimesti Jumalalle. Iloa, mutta myös vastoinkäymisiä, huolta, ristiriitoja ja suuria suruja sisältänyt elämä on puhutteleva.
ITSENÄISYYSPÄIVÄJUHLA
Maija Hyyryläisen postiluukussa syksyllä 2013 oli kirje Presidentinkansliasta. Maija oli kutsuttu Itsenäisyyspäivän vastaanotolle Tampereelle vuonna 2013.Presidentinlinnan remontin aikana Tampere-talon lipputangoissa liehuvat Suomen liput, soihdut palavat, paljon takseja, ihmisiä, odotusta ja turvatarkastus. Presidentti Sauli Niinistö ja rouva Jenni Haukio kättelevät liki sata sotaveteraania ja heidän jälkeensä muut vieraat. ”Terveisiä Kotkasta”, Maija sanoo tervehtiessään.
-Ensimmäisenä itsenäisyyspäivänään v.1925 Maija oli kahden vuorokauden ikäinen. Hän muistaa hartain ja kiitollisin mielin elämäänsä lapsuudesta nuoruuteen ja aikuisuuteen. Onnellinen lapsuus ja nuoruus sujui kauppiasperheessä Kotkassa. Äidin ja velipojan kuolema kuitenkin varjosti, ei vain nuoruutta, vaan koko elämää.
SOTA-AJAN KOTIRINTAMAMUISTOJA
Syksyllä 1939, kun Karjalan väki ja saarelaiset tulevat evakkoon, asuntopula muuttuu sietämättömäksi. Ulkosaarten evakot ohjattiin rannikkoseuduille Kotkaan, Pyhtäälle, Loviisaan, Porvooseen. Melkein puoli miljoonaa ihmistä joutui jättämään kotinsa ja tavaransa. Suursaarelaiset näkivät kotisaarensa jylhät vuoret 40 kilometrin päästä Kotkasta. He eivät päässeet koskaan sinne takaisin.
Vihollisen ensisijaisina kohteina ovat teollisuuslaitokset, satamat, sillat ja tiet, mutta tuhon kita nielee kaiken kohdalle osuvan.
Pahimmassa paikassa Ilmahälytyksen tullessa on hirveä kiire sammuttaa kaikki sähkölaitteet, ohjata ihmiset ulos, sulkea ulkopöytien päivänvarjot etteivät ne vahingoittuisi mahdollisista sirpaleista. Pommituksessa kuoli paljon ihmisiä, siviilejä ja sotilaita. Lotat jatkoivat töitään lamaantuneessa kaupungissa. Kesäisen päivän ilta on kamala, paloautot ja sairasautot ujeltavat, merestä ja rannoilta etsitään vainajia.
PIKKULOTASTA LOTAKSI
-Vapaaehtoista maanpuolustustyötä tekevä Lotta-Svärd toimii sotavuosina puolustuslaitoksen yhteydessä. Kotkassa pikkulotat aloittavat toimintansa syyskuussa 1939. Lokakuussa 1939 sanomalehti Etelä-Suomi ilmoittaa: ”Niitä suurempia pikkulottia, jotka haluavat osallistua väestönsuojelutyöhön, pyydetään ilmoittautumaan lottien kansliaan.” Joulukuussa samassa lehdessä on Anni Voipion kirjoitus ”Kaikki naiset ovat nyt rintamalla.” Suomen naiset ikään ja asemaan katsomatta ovat kuulleet kutsun. Maija pukeutui ensin pikkulotan, sodan viimeisenä vuonna aikuisen lotan harmaaseen, valkokauluksiseen pumpulileninkiin. Lapsesta tuli aikuinen, liian varhain, niin se on meillä kaikilla sitä aikaa eläneillä. Lotilta odotettiin hyväryhtistä olemusta ja arvokasta esiintymistä.
LOTTIEN ARVOSTUS
Vuosikymmeniä sodan jälkeen lottien toiminta sai julkisen arvon ja arvostusta, Maija sanoo. Nyt lotta-ajoista voitiin puhua vapaasti. Kun on yksikin puhuja, tarinoita kannattaa kuunnella ja kirjoittaa muistiin seuraaville sukupolville. Maija on tyytyväinen, vaikka enhän minä ole paljon mitään. Muistiinkirjoittaja joutui tuon tuosta ojentamaan muistelijaa turhasta vaatimattomuudesta.
Sodan jälkeen Lotta Svärd lakkautetaan, mutta useilla paikkakunnilla toiminta jatkuu sammutetuin lyhdyin vaan ei sammutetuin sydämin. Kotkassakin entiset lotat toimivat
Lotta Svärd -järjestön arvonpalautuksen jälkeen. 2024 loppupuolella lottia on elossa noin 500 ja pikkulottia noin 3000. Sodan aikana lottia oli 230.000 ja pikkulottia 50.000. Rivit ovat siis harvenneet.
IHMISSUHTEITA
Perheetön Maija sai kuitenkin ”perheen” solmimalla elämänikäisiä ystävyyksiä, opettamalla tuhansille lapsille ja nuorille kieliä sekä elämäntaitoja, auttamalla avun tarvitsijoita lähellä ja kaukana.
Maija on elämänsä aikana pitänyt tärkeänä auttaa lähimmäistä niin kuin perheenjäsentä. Hän toimi pitkään ikääntyneen isänsä omaishoitajana ja luopui monista omista haaveistaan.
Maija koki lapsena menetysten murhenäytelmiä. Varhaiset kokemukset muotoutuvat alttiudeksi myötäelää. Kertoessaan jostakin epäonnisesta tilanteesta Maija käyttää usein sääliä-verbiä. Muistojen kirjottaja kuuntelee tarkasti ja on vakuuttunut, että puhuessaan ”säälistä” Maijan tunne ja mielentila on kaukana sanaan liittyvästä voivottelevasta mielteestä.
Hänen säälinsä on myötäelämistä, halua ja kykyä rientää auttamaan, jos se suinkin on mahdollista.
Kun elämässä tuli vastaan tilanne täynnä epätoivoisia kysymyksiä, Maija avasi Raamatun ja etsi vastauksia sieltä. Jumala on sanonut luoneensa ihmisen omaksi kuvakseen.
HENGELLINEN HERÄTYS
Syvän hengellisen herätyksen Maija koki pian sotien jälkeen Turussa pidetyssä pohjoismaisessa kristillisten ylioppilaiden kokouksessa. Turun tuomiokirkko on ääriään myöten täynnä kuulijoita. Maija ei muista puheen sisältöä, mutta siinä puhuttiin suoraan ylioppilaan sydämeen. Hän tiedosti löytäneensä yhteyden elävän Jumalaan. Hetki herkistää, Maija itkee sydämensä tyhjäksi, ja se täyttyy Jumalan armosta.
Kristillisyys ei Maijan näkemyksissä ole ajatusten ahtautta, vaan pyrkimystä ymmärtää. Elämässä tulee vastaan, muidenkin kuin uskon asioiden yhteydessä tilanteita, jolloin omat arvot ja ymmärrys ovat tiukoilla. Maija uskoo johdatukseen ja hyvän tahdon siunaavaan voimaan. Jumalan sana ei kiellä olemasta omatoiminen, asioita pitää ajatella omantunnon kautta ja sydämellä, olla toimelias hyvän asialla. Lähetystyö on lähellä Maijan sydäntä ja Naisten Pankki, kun se perustetaan idearikkaiden naisten toimesta 2007.
KOMMUNISTIN TAPAAMINEN
-Linja-autossa matkalla Helsinkiin tunnettu kotkalainen poliitikko istui edessä olevassa penkissä. Oli radion aamuhartauden aika. Maija halusi kuunnella hartauden, niin että radio olisi vähän kovemmalla. Hän kysyi edessä istuvalta Taisto Sinisalolta, sopiiko jos radio laitettaisiin kovemmalle? Sinisalo nyökkäsi ja hymyili ystävällisesti.
JUNNUNKIN OPETTAJA
Kerran Kotkan lyseossa luokan perällä tapahtui jotakin. ”Ihan mahdoton meteli, onko siellä joku hulinajoukko. Ei kun yksi, joka ei pysy tuolissaan. Tuoli kaatuu, myös pulpetti. Mitä minä teen hänen kanssaan? ”pohti opettajatar.
Yhden nuorukaisen hulinajoukko kokeili rajojaan ja opettajan sietokykyä. Myöhemmin sama ikiliikkuja viihdytti ja liikutti suomalaisia musiikillaan. ”Tykkäätkö Junnun lauluista?” muistojen kirjoittaja kysyy. Maija huudahtaa toruvasti: ”Että tykkäänkö, Junnuhan on nero”. Kotkassa vitsaillaan, että kaikki tietyn ikäiset miehet kehuvat olleensa samalla luokalla Juha Vainion kanssa. Mutta minä voin sanoa opettaneeni Junnua, ainakin muutaman tunnin, toteaa Maija.
ELÄMÄNASENNE ON TÄRKEÄ
Eräs ystävä arvelee, että Maijan myönteinen elämänasenne kumpuaa uteliaisuudesta, elämänjanosta ja vankasta vakaumuksesta. Hän on kiinnostunut ja innostunut uutisista, tapahtumista, niin hengellisistä tilaisuuksista kuin kulttuurista laajasti. Ulkomaanmatkoja on kymmeniä eri puolille maailmaa. Maija haluaa kuitenkin muistaa Karjalan matkoja, joita hänellä on monia. Niissä oli seikkailun makua. Ei vähiten siksi, että matkatavaroiden joukossa oli Raamattuja. Neuvostoliitossa Raamatut löysivät kohteensa.
Kotkan kaduilla kulkiessa häntä tervehdittiin jatkuvasti ja monet pysähtyivät juttelemaan. Joukossa oli ystäviä, entisiä oppilaita, monen ikäpolven kaupunkilaisia.
Maija on uskonut Johdatukseen. Monet elämänvaiheet ja- valinnat joista hän kertoo, ovat Jumalan hänen kohdalleen järjestämiä Johdatuksia isolla alkukirjaimella. Ehkä Maija itse olisi valinnut joskus jonkun toisen tien, ehkä valitsikin – mutta ei koskaan oikeampaa kuin Johdatuksen ohjaamana.
KORKEA IKÄ
Korkea ikä on siunaus ja lahja ja siitä pitää olla kiitollinen – vaikka ikä tuo mukanaan harmeja ja kipuja. Edesmenneitä ystäviään ajatellessaan Maija on surullinen: ei enää yhteisiä matkoja, keskusteluja, muistojen jakamista. Vanhetessa elinpiiri pienenee, liikkuminen vaikeutuu, muisti tekee tepposia, ystäviä lähellä ja kaukana nukkuu pois. Mutta silti, niin rikasta elämää!
Muistojen arvokkaita lankoja voi keriä lähemmäksi. Näitä muistoja Maija vaalii yhä. Hän on kiitollinen, että jaksaa yhä korkeassa iässä muistella ja iloita muistoistaan.
100 vuoden iän lähestyessä Maijan voimat ovat pikkuhiljaa hiipumassa. Luja luottamus Jumalaan on kantanut elämän varrella ja tulee kantamaan ajallaan myös iankaikkiseen iloon.
Raamatussa on Maijan helmiä. Yksi on: Vaikka puhuisit enkelten kieltä, mutta sinulla ei olisi rakkautta, olisit kuin helisevä vaski ja kilisevä kulkunen.
