Eduskuntavaalien alla käydään reipasta keskustelua kaikista mahdollisista tarpeista. Puhutaan vanhusvaaleista, ilmastovaaleista ja koulutusvaaleista. Verotusta haluttaisiin keventää ja palveluita parantaa. Ja kukapa tietää tulevasta SOTEsta.
Rahareikiä julkistaloudessa riittää. Sivistyspuolella haluttaisiin pakollista varhaiskasvatusta eli esikoulun aloittamista jo viisivuotiaana, toisaalta nuoriso kampanjoi maksuttomasta toisen asteen koulutuksesta ja ammatillisen koulutuksen leikkauksien perumisesta. Yliopistotkin tarvitsisivat lisää resurssia niin opetukseen kuin tutkimukseen. Ja entäs vanhukset, kotihoitoon, palvelutaloihin tarvittaisiin lisää hoitajia.
Kuolema on pelottava sana. Kuoleman kohtaaminen voi olla ahdistavaa myös hoitajalle ja lääkärille. Päättäjätkin ohittavat nopeasti tämän teeman. Kuoleva potilas ei enää äänestä. Saattohoito ei koske pelkästään vanhuksia ja syöpäpotilaita. Meillä on monia vaikeita kuolemaan johtavia neurologisia ja keuhkosairauksia sekä myös lapsia ja nuoria, jotka tarvitsevat hyvää oireenmukaista hoitoa sen jälkeen, kun paraneminen ei enää ole mahdollista.
Suomi on maailman parhaita maita syntyä. Sen sijaan elämän loppuvaiheen hoidossa on monia ongelmia. Henkilökunnan koulutuksessa ja osaamisessa on puutteita. Kuoleva potilas tarvitsee tehokasta oireenmukaista hoitoa, kipujen lievitystä, hellää hoivaa sekä läsnäoloa. Ambulanssiralli ja tehohoito eivät enää loppuvaiheessa ole tarpeen tai hyödyllisiä – päinvastoin niillä potilaan vointi saattaa vain huonontua.
Tuoreen selvityksen mukaan (STM raportti 2019:14) erityisesti saattohoidossa vallitsee suuri eriarvoisuus riippuen siitä, missä kunnassa potilas asuu. Erikoistuneet saattohoitoyksiköt eivät ole kaikkien potilaiden tavoitettavissa. Joko matka on liian pitkä tai sitten maksusitoumusta saattohoitokotiin ei anneta. Myöskään kotisairaala-toiminta ei ole tasa-arvoisesti ja laadukkaasti toteutettu eri puolilla maata. Saattohoitopotilas tarvitsee apua 24/7, voimakkaat kivut ja muut oireet eivät noudata virka-aikaa. Eikä omaistenkaan tuki ole riittävää.
Nyt on aika tehdä arvovalintoja. Löytyykö yhteiskunnastamme inhimillisyyttä, lämpöä ja armoa elämän loppuvaiheen hoitoon. Tässä ei nyt tarvita suuria rahoja. Ambulanssiralliin ja päivystysrumbaan kuluvat rahat pitäisi käyttää hyvään saattohoitoon. Laadukas saattohoito ja arvokas kuolema pitää olla meidän jokaisen saatavilla.
Tehdään näistä saattohoitovaalit
Toiminnanjohtaja
Kati Myllymäki
Suomen Lääkäriliitto
