Elämme kristillisen perinteen omaavassa maassa, jossa on kaksi valtion kirkkoa. Evankelisluterllainen ja ortodoksinen kirkko ovat oikeutettuja kirkollisveron kantamiseen, joka takaa pitkälti talouden. Suomalaisista on parhaimmillaan kuulunut yli 90 % luterilaiseen kirkkoon. Osuus on vähenemään päin.
Seurakunta on paikallinen kristillinen yhteisö. Yleisesti sekoitetaan sanat kirkko ja seurakunta. Suomessa on monia ns. vapaita kristillisiä seurakuntia, joista kauimmin ovat toimineet helluntaiseurakunnat ja vapaaseurakunta. Monia pienempiä uusia kristillisiä seurakuntia on syntynyt täyttämään paikkakuntalaisten hengellisiä tarpeita. Kaikkien näiden toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen varainhankintaa myöten. Oleellista on, että jäsenistö tunnustaa omakohtaisen uskonsa Jeesukseen Kristukseen. Toki valtakirkoissakin uskovia on.
Maailma muuttuu, mutta Jumalan Sana ei muutu. Seurakuntien ensisijainen haaste on välittää Raamatun uutta luovaa voimaa reviirillään. Evankeliumi antaa sisältöä arkeen ja ikuisuuteen. Seurakuntien vastuulla on, miten sitä välitetään. Rehellistä arviointia tarvitaan kaikessa toiminnassa. Ydintehtävää ei sovi syrjäyttää, vaikka muita hyviä palvelumuotoja on runsaasti. Suomalainen yhteiskunta saa olla kiitollinen kristillisen arvomaailman synnyttämästä koululaitoksesta, laajoista sosiaalisista palveluista ja monista muista kansalaisia palvelleista toimista. Myös tärkeä esirukoustyö on auttanut Jumalan varjeluksen todellisuutta Suomen yllä. Siniristilippu liehuu vielä.
Luterilaiset seurakunnat valmistautuvat uusien luottamushenkilöiden valintaan. Taloudellista ja yhteiskunnallista näkemystä tarvitaan. Ehdokkaan yhtenä kriteerinä edellytetään kristillistä vakaumusta. Jokainen vastuuseen pyrkivä voinee tutkailla sisimmässään, mitä se tarkoittaa omassa elämässä. Ehdokkuuteen riittää kirkkoon kuuluminen. Kristuksen sisäinen tunteminen on eri asia. Tästä voisivat kaikkien seurakuntien vastuulliset ammentaa valtavasti voimavaroja ja viisautta. Jo profeetta Jeremia aikanaan antoi ohjeensa kaupunkilaisille, myös seurakuntien vastuunkantajille: -Harrastakaa sen kaupungin menestystä, johon minä olen teidät siirtänyt, ja rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidän menestyksenne.-
raamattu
Voiko lääkäri puhua uskosta?
Potilastyössä usko hoitotoimien tehokkuuteen on tärkeä niin potilaalle kuin lääkärillekin. Ilman uskoa lääkärin ohjeiden toimivuuteen ei kunnon tuloksia voi odottaa. Usko on oleellinen tekijä kaikilla elämänalueilla. Useimmiten pelko on uskon vastakohta ja estää myönteisen ojentautumisen eteenpäin. Vaatii uskoa tuolin kestävyyteen , kun istahtaa siihen. Suurempiin asioihin meillä on myös uskoa. Monilla on usko johonkin korkeampaan voimaan. Eniten uskoa vaatinee se, ettei usko mihinkään itseään suurempaan. Keskityn tässä pikkujutussa kristillisen uskon olemukseen, mistä omaan kokemusta. Kristityksi itseään kutsuvan tulee uskoa Jumalan todellisuuteen Raamatun ilmoituksen mukaisesti. Erilaisia muita uskontoja ja uskomuksia on pilvin pimein.
Vastaanotto ei mielestäni ole oikea paikka tutkailla uskonnollisia suuntauksia , ei kristillistä kirkkoakaan. Sensijaan henkilökohtainen usko voi avata huomattavia terveysvaikutuksiakin ja siitä voi vaihtaa ajatuksia potilasta hyödyttävästi.
Vuosikymmenien aikana olen keskustellut lukuisten potilaiden kanssa hengellisistä asioista yhtä luontevasti kuin urheilusta .Potilaan ehdoilla on tietysti edetty. Kyseessä on ollut pieni osuus kaikista potilaista ja tilannetaju on ollut tarpeen . Usein on pyydetty rukoustukea, mikä on silloin tällöin tehnyt apteekki- tai sairaalamatkankin tarpeettomaksi. Koskaan ei lääketieteellisiä realiteetteja ole voinut jättää huomioimatta.
Lääkäriltä puuttuu useimmiten ansiolistastaan omakohtainen Jumalan koulu, mikä ei koskaan ole helppo. Ilman ymmärrystä ei tietenkään pidä lähteä puoskaroimaan hengellisillä asioilla . Kaikkia tärkeitä asioita ei mielestäni opita teologisessa tai lääketieteellisessä tiedekunnassa .
Lääkärin on hyvä pitäytyä siinä, mitä uskoo koulutuksellaan ja kokemuksellaan hallitsevansa. Lääkärin tulisi auttaa kaiken ymmärryksensä mukaan . Kristitty lääkäri voi potilaskohtaamisiin valmistautua kenenkään estämättä hiljaisin rukouksin. Näin moni kirurgikin astuu leikkuusaliin . Kirurgi leikkaaa, Jumala parantaa.
Usko Jumalaan ei tulisi olla tabumainen yksityisasia, vaikka ratkaisumme ovat henkilökohtaisia. Tietoa tarvitaan .Tästä elämästä ei kukaan selviä hengissä, ei lääkäri eikä potilas .Monen tyyppisten sairauksien taustalla on tekijöitä, joihin terve Raamatun sana tuo apua. Anteeksiantamus on tehokas lääke , katkeruus on elimistölle myrkkyä. Tehokkain apu erilaisten riippuvuuksien hoitoon löytyy, kun syitä kyetään kohtaamaan. Vaikkapa taustalla olevien hylkäämiskokemusten tehokas apu ei onnistu ilman raamatun ohjantaa.
Lääketiede on suuri apu potilaan terveyden hyväksi. Potilaan ehdoilla tapahtuva hengellisyyden huomioiminen on usein merkittävä lisä potilaan kohtaamiseen. Suomessa ei ole ollenkaan hoitolaitoksia, missä tähän olisi avoimesti päästy. Sensijaan lisääntyvästi terveydenhuollon alueelle on tunkeutunut hoitoja, mitkä ovat lähellä taikuutta ja noituutta. Monet itämaisiin mystiikoihin ja henkimaailman pimeyksiin kytkeytyneet terapiat ovat avoimesti tarjolla. Jos on perillä erilaisista epämääräisyyksistä lienee oikein varoittaa niistä vastaanoton puitteissa. Miksei sitten voisi kannustaa suuntaan, mikä on potilaalle myönteistä . Jo raamatullisen ihmiskäsityksen ymmärtäminen avaa paljon mahdollisuuksia. Ei kai ole pahaksi, jos potilaan kohtaamiseen voi liittyä ikuistakin arvoa. Tiedon puute ja ennakkoluuloisuus on todellista lääkäreiden keskuudessa ainakin raamatun viisauksia etsittäessä.
Etsivä mieli voi avata lääkärinkin etsimään elämän perusasioita. Monelle lääkärille potilas on vastaanotolla kertonut oman vakaumuksensa. Moni kollega on varmasti miettinyt potilaskohtaamisen jälkeen kuulemaansa sanomaa. Potilas on saattanut kertoa Jeesuksen todellisuudesta ja myös paranemisihmeistä. Hippokrates oli viisas mies. Jumala on kuitenkin viisaampi ja usko Häneen lienee keskustelemisen arvoista sopivassa hetkessä.
Aikamme aivopesu ajaa ahtaalle
Reilu 80 vuotta sitten alkoi talvisota. Tuolloin ammuttiin Mainilan laukaukset .Neuvostoliitto väitti niiden tulleen Suomesta. Aivopesu oli vahvaa. Sota sai syyn alkaa. Usein totuus ei koskaan tavoita kiertämään päässyttä valhetta.
Tiukassa tilanteessa Presidentti Kallio vetosi Suomen armeijan johtoon: ”Kehotan kaikkia, jotka tänä vakavana aikana palvelevat isänmaata, lukemaan Raamattua. Nykyhetkenä kansamme tarvitsee Jumalan sanan uutta luovaa voimaa. Omaksukaamme nöyrällä sydämenuskolla sen siunaukset. Vanhurskaus kansakunnan korottaa, mutta synti on kansakuntien häpeä.”
Suomi selvisi. Lukemattomien sotureiden taskussa oli pieni raamattu tai virsikirja. Joskus luotikin pysähtyi kirjaan. Sota vaati raskaan uhrinsa, mutta avasi maallemme tulevaisuuden. Jumalan varjelus tunnustettiin laajasti. Aivopesua ei tarvittu.
Näinä päivinä elämme henkistä ja hengellistä sotaa. Massiivinen aivopesu on meneillään. Yhteiskunnan kestäviä peruspilareita ollaan kaatamassa Myönteisiä ,terveitä elämäntapoja painetaan lokaan. Maalaisjärki on löysässä hirressä. Raamattuun perustuvia viisauksia halveksitaan. Kouluissa kristillisyydestä ei saa puhua. Allahin kannattajat kaipaavat moskeijaa keskelle kylää. Uskonnottomat eivät usko mihinkään. Luulisi olevan vaikea uskoa olemattomaan.Aikamme mies ja nainen on kyseenalaistettu. Marginaaliryhmien raivopesu on röyhkeää.
Ihminen on apinasta kehittynyt eläin. Tähän koululaiset on aivopesty jo ajat sitten. Sananvapauttakin ollaan rajoittamassa. Aidon kristityn suu tukitaan, muut saa porskuttaa.
Suomi on hyvää vauhtia menettämässä otteensa tervehenkiseen ohjeistukseen ja päätöksentekoon. Kansankirkkokin on luisumassa pois Kristus-kalliolta. Suola on käymässä mauttomaksi. Ei Jumalan sanaa ole tarkoitettu pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi.
Älkäämme antako minkään oudon ideologian aivopestä meitä. Tämä koskee myös uskontoja. Ei Jeesus perustanut uskontoa. Usko häneen mahdollistaa yhteyden Jumalaan. Aivopesua ei tarvita, mutta ylivertaista sanomaa on pidettävä esillä . Muuten kansa hukkuu tiedon puutteeseen. Jeesus ei pakota, vaan kutsuu : Tulkaa minun tyköni . Minä annan tulevaisuuden ja toivon.
