Hyvät eväät rohkaista suomalaisia.
Entinen huipputason pikaluistelija Mika Poutala ei halua luokitella ihmisiä, vaan pyrkii näkemään jokaisessa ihmisessä elämän suuret mahdollisuudet. Monen mielestä Mika on yksi Suomen positiivisimpia urheilijoita niin voittojen kuin tappioden aikoina. Muutamat sentit kilparadalla ovat erottaneet hänet nousemasta olympiamitalistiksi.
Mika Poutala on nykyään osakkaana viidessä yrityksessä lopetettuaan pikaluistelun keväällä 2018. Sarjayrittäjänä tai paremminkin sarjainnostujana toimiminen on luontaista, koska hän pitää riskien ottamisesta. Poutala kiertää yrityksissä pitämässä keynote-puheita. Hän nauttii esiintymisestä ja ihmisten viihdyttämisestä.
– Muutun ihan eri ihmiseksi, kun menen lavalle. Olin jo koulussa sellainen, että heitin tyhmiä kommentteja, joille luokkakaverit nauroivat. Jos en näe keikan aikana, että joku nauraa yleisössä ihan kippurassa tai jollain tulee kyynel silmästä, niin koen, että olen epäonnistunut esiintyjänä. Ihminen muistaa parhaiten kokemuksen, ei niinkään sitä, mitä puhuin.
Kutsumuksena auttaminen
Poutalan kutsumus on auttaa ihmisiä saavuttamaan tavoitteitaan ja unelmiaan. Puhekeikkojen lisäksi mies toimii sparraajana ja mentorina – Hän innostaa ja valmentaa asiakkaitaan pääsemään tavoitteisiinsa auttamalla heitä löytämään niitä asioita, jotka ovat kehittymisen esteenä. Usein ongelmana on, että ihminen on imenyt itseensä ympäristöstään myös itselleen haitallisia arvoja ja uskomuksia niitä koskaan kyseenalaistamatta.
– Meidän täytyy käydä läpi ajatusmallejamme, miksi ajattelemme asioista tietyllä tavalla. Vasta kun ymmärrämme, mistä ajatusmallit tulevat, voimme tarvittaessa muuttaa niitä. Jos emme koskaan kyseenalaista niitä, elämme haluamattammekin niiden mukaan, vaikka ne olisivat meille vahingollisia.
– Haluan peilata ihmisiä siihen, millä tavoin Jumala näkee meidät. Jokainen ihminen on arvokas. Aina kun tapaan ihmisiä, pyrin kohtelemaan heitä heidän parhaan potentiaalinsa mukaan. Kaikilla meillä on ääretön potentiaali tehdä asioita. En halua luokitella ihmisiä sen mukaan, mitä he ovat saavuttaneet, miten paljon heillä on rahaa tai missä he ovat töissä. Pyrin kohtelemaan ihmisiä samanarvoisina riippumatta siitä, ovatko he yrityksen siivoojia vai pomoja.
Usko ja halu päästä tavoitteisiin on tärkeä voimavara
Usko Jumalaan on Mika Poutalalle tärkeä asia ja voimavara. Hän lukee Raamattua ja rukoilee päivittäin. Mika on kolmannen polven uskovainen, joka on henkilökohtaisesti vastaanottanut Jeesuksen Herrakseen ja syntiensä sovittajaksi. Usko ja kuuluminen helluntaiseurakuntaan ovat olleet Mikalle tärkeitä jo äidinmaidossa. Hän vierailee kuitenkin säännöllisesti myös muissa kristillisissä seurakunnissa ja yhteisöissä.
Mika Poutala aloitti pikaluistelun 7-vuotiaana. Hän tottui pitkän kilpaluistelu-uransa aikana asettamaan tavoitteensa korkealle. – Se ei ole minulle kovin iso asia, saavutanko jonkin. tavoitteen vai en. Päämäärä saa minut toimimaan haluamallani tavalla. Tärkeintä on, minkälainen minusta on tullut ja mitä olen oppinut matkalla kohti tavoitetta.
Poutala ei pidä jossittelemisesta. Sen sijaan hän haluaa aina oppia ja kantaa vastuun tapahtuneista asioista.
– Yksi askel pettymysten käsittelyssä on, että osaamme myöntää omat virheemme ja kantaa vastuun elämästämme. Helposti lähdemme etsimään syyllisiä muista ihmisistä. Pettymyksen yli on vaikea päästä, jos ei pysty myöntämään virheitään ja löytämään asioita, jotka olisi voinut tehdä eri tavalla.
Luottamus Jumalaan on säilynyt
Kaksi vuotta sitten ilmestyi urheilutoimittaja Petri Lahden kirjoittama elämäkerta Mika Poutala – Muutaman sadasosan tähden. Poutala hävisi pronssimitalin muutamalla sadasosasekunnilla sekä Vancouverin olympialaisissa vuonna 2010 että Pyeongchangin olympialaisissa vuonna 2018. Ensimmäinen häviö johtui horjahduksesta. Silloin Poutala joutui työstämään pettymystään yli vuoden ajan. Toisella kerralla mies teki mielestään täydellisen luistelun. Silloin hän pääsi yli tapahtuneesta parissa päivässä.
– Vancouverin olympialaisten aikaan identiteettini oli pitkälti rakentunut siitä, miten hyvä luistelija olen. Kun tein virheen, identiteettini romahti. En yhtäkkiä ollutkaan mitään. Silloin kun ihmisen identiteetti on kestävällä pohjalla ja siihen pystyy nojaamaan vaikeuksien kohdatessa, pettymysten käsittely on paljon helpompaa. Silloin ihminen ymmärtää, että elämä jatkuu ja tapahtunut asia ei vaikuta siihen, miten arvokas ja rakastettava hän on.
Poutala alkoi etsiä identiteettiinsä aineksia siitä, mitä oli vuosikausia kuullut opetettavan seurakunnassaan.
– Minulle tuli tärkeäksi rakentaa identiteettini sen varaan, että olen Jumalan lapsi. Sitä ei kukaan pysty muuttamaan. Jumala näkee minut tällaisena ja se on paljon tärkempää kuin miten ihmiset minut näkevät.
Raamattu
Poutala on saanut pettymysten hetkellä apua säännöllisestä Raamatun lukemisesta. Hän on halunnut ottaa kirjaimellisesti sen, mitä kirjassa sanotaan.
– En ole koskaan ollut katkera tai miettinyt, miksi Jumala sallii tällaista, vaan vaikeina hetkinä olen ajatellut: ”Jumala, en ymmärrä, miksi tässä kävi näin, mutta silti luotan ja uskon, että pystyt tekemään tästäkin hyvää.” Minulta ei ole koskaan puuttunut uskoa siihen, että Jumala tietää, mitä tekee. Olen säilyttänyt sinisilmäisen uskon.
Onnellisuus syntyy
kiitollisuudesta
Mika Poutala oivalsi ensimmäisiin olympialaisiinsa päästyään, että onnellisuus syntyy kiitollisuudesta.
– Olympialaisiin pääseminen oli pienen pojan unelma. Olin aina ajatellut, että sitten kun pääsen sinne, kaikki huoleni kaikkoavat ja elämä on ihanaa. Kun haaveeni toteutui, minulle tulikin yhtäkkiä tyhjä fiilis. Ihmettelin, mistä on kyse, kun en unelmani saavutettuani enää tiennyt, mikä oli elämäni tarkoitus. Tajusin, että menestys ei tuo onnellisuutta, vaan kiitollisuus.
Urheilija harjoitteli kiitosaiheiden löytämistä arjestaan pitämällä vuoden ajan kiitollisuuspäiväkirjaa. Mies kirjasi sinne joka ilta kolme asiaa, joista oli kiitollinen. Pian hän alkoi löytää isompien kiitollisuudenaiheiden lisäksi monia pieniä asioita, joista saattoi olla kiitollinen. Lopulta aiheita alkoi löytyä ihan itsestään eikä niitä tarvinnut enää kirjata ylös.
Suurimpia kiitosaiheita Mikalle tuottaa aviovaimo Sanni, 10-ja 7 vuotiaat urheiluhenkiset pojanviikarit sekä 1-vuotias pikkuprinsessa.
