Blogi

Perjantaina 6.12.2024 liehuu siniristilippu. Valtiollisen lipun keskellä on vielä ryhdikäs urosleijona.Leijona heiluttaa suoraa miekkaa ja tallaa käyrää sapelia. En voi olla näkemättä symboliikan merkitystä. Heraldikko sata vuotta sitten on nähnyt tulevaisuuteen. Risti on maailman tunnetuin symboli ja kuvaa Kristuksen työtä Golgatan keskimmäisellä ristillä. Tuskin on sattumaa, että lippumme värit ovat samat kuin Jumalan valitun maan, Israelin lipussa. 

Vaakunassa suora miekka kuvaa totuutta, joka tallaa vääryyden käyrää sapelia. Näillä eväillä kansakin kestää kovin epävarmassa maailmassamme. On kirjoitettu, että totuus vapauttaa.

Suomi on tarvinnut taidollista valtionjohtoa ja tehokasta armeijaa. Maamme on tarvinnut sinnikästä kotirintamaa ja huoltoa. Soturimme ja lottamme ovat poistuneet lähes kokonaan joukostamme.60-luvulla yltiöpäiset nuoret radikaalit lyttäsivät sodan sankarit. Ymmärtämättömyydessään he pyrkivät nollaamaan isänmaamme puolustajat. Moni silloisista radikaaleista on tänä päivänä yhteiskunnan huipulla. Heitä on löytynyt raharikkaiden ja ministerien joukosta. Harva heistä on tunnustanut herjanneensa muistopatsaan sanoja: Uhrimieli, sankaruus, isänmaamme voimakkuus.  Niihin olisi voinut lisätä sanat rukous ja Jumalan varjelus.

Osaako nuori suomalainen olla kiitollinen. Suuri osa ei tiedä historiastamme paljoakaan. Tiedostaako edes valtionjohtoomme, ettei tätä päivää ole ilman historiaa. Siitä voimme ottaa oppia.Nyt Ukrainan sota on järjettömyydessään nostanut kotimaisen pelkokertoimen ylös. 

Olemme antautuneet myös pahaan henkiseen sotaan. Kansalle lähes pakkosyötetään ideologioita, joista tullaan maksamaan kova hinta. Jumala tarjoaa rakkauttaan, muttei silitä Hänen luomansa järjestyksen halveksimista.

itsenäisyytemme pohjustaneet miehet ja naiset tiesivät vihollisensa. Nykypäivän henkilöt eivät tunnista vastustajaansa. Se on soluttautunut koteihin, kouluihin ja ministeriöihin. Se herjaa Luojan suurta kunniaa ja heiluttaa vääryyden sapelia. Jumalan ulkoistaminen on aina käynyt kalliiksi. Mutta hänen armonsa on suuri ja suunnan muutos on mahdollista. Itsenäisen Suomen kansa valitsee.

OLKAAMME KIITOLLISIA ITSENÄISYYDESTÄ, SÄILYTTÄKÄÄMME SE.  HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ!

Hannu Hurri

Lääkäri, reservin lääkintäkapteeni 

Kouvola

Koskaan aiemmin Suomen historiassa ei ole hyökätty Jumalaa ja hänen luomaa järjestystä vastaan yhtä silmittömästi kuin nykypäivänä. JOULU on ohi ja pukki on lahjansa jakanut. Uusi vuosi ja uudet mahdollisuudet ovat edessä.. On hyvä tiedostaa, kuka on joulun syntymäpäiväsankari. Hän on Jeesus, jonka ainutlaatuinen syntymä on avannut nykyihmisellekin valtavat mahdollisuudet. Jeesus ei jäänyt seimeen. Hän ei ole voimaton kiiltokuva. Kristus kasvoi, aikuistui, kuoli fyysisesti nuorena, mutta elää ikuisesti. Hän ei perustanut uskontoa. Hän tuli maailmaan mahdollistaakseen meille yhteyden Jumalaan. Hän tuli ottamaan pois maailman synnit. Ajanlaskuamme ei ole aloitettu turhasta syntymästä..

Odotamme seuraavan vuoden alkamista, joka voi olla paras vuotemme. Ihmisen suurin menestys on elää Jumalan yhteydessä ja johdatuksessa. Se on siunattua elämää, ei helppoa. Siihen kuuluu vaikeita koetuksia ja menetyksiä. Harvemmin ylpeä, itsekeskeinen ihminen nöyrtyy tunnustamaan pienuutensa pelkän menestyksen keskellä. Suuri Jumala on kuitenkin täynnä rakkautta ja laupeutta. Hän uhrasi jopa rakkaan poikansa meidän edestämme. Hän tahtoo siunata meitä. Suomalainen yleensä tietää Jeesuksesta jotakin. Harvempi tuntee hänet henkilökohtaisesti. Se on jokaiselle tarjolla.

Koskaan aiemmin Suomen historiassa ei ole hyökätty Jumalaa ja hänen luomaa järjestystä vastaan yhtä silmittömästi kuin nykypäivänä. Maamme historia perustuu pitkälti kristilliseen arvomaailmaan. Joitakin vuosia sitten ei voinut kuvitella, ettei kouluissa saa mainita Jeesus-nimeä, ei edes joululauluissa. Tuskin yksikään lapsi ymmärtää pahastua nimestä. Mutta moni ateistisen tai woke-kulttuurin omaksunut aikuinen ja vanhempi närkästyy. He vastustavat aggressiivisesti Luojan luomaa järjestystä. Suvaitsevaisuuden nimissä sallitaan aatteita, joista tervehenkisyys on kaukana.

Raamattu ilmoittaa selkeästi, että Jeesus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti. Myös vuosi 2025 on ripaus ikuisuudesta. Mitä tulevalta vuodelta odotamme ja miten elämme? Mihin me turvaamme? Tämä on pohtimisen arvoinen asia koko kansakunnalle.

Täyttäessäsi vuosia tuskin juhlitaan vain syntymääsi. Useimmiten muistellaan elettyä elämää. Tulevana vuonna on hyvä ottaa selvää myös Kristuksen elämästä. Nykyään saa tietoa vaikka TV:n ääressä. Ylivoimaista sanomaa ei tule kirkoissakaan vesittää.

Hannu Hurri

lääkäri, Kouvola

Julkaistu Helsingin Sanomissa 30.12.2024

Lue tai kuuntele Hesarin mielipide: https://www.hs.fi/mielipide/art-2000010931238.html

Maija Hyyryläinen muistelee 99-vuotiasta rikasta elämäänsä kotkalaisessa hoitokodissa. Lukuisten kaupunkilaisten  tuntema ja kunnioittama iäkäs nainen kertoi kirjailija Irja Sinivaaralle elämästään. Tämän voi lukea 2022 julkaistussa kirjassa ”Meidän Maija, maailman matkaaja”. Tämä kirjoitus kertoo vain pienen osan paljon maailmaa kiertäneen kieltenopettajan värikkäästä elämästä.

Kristilliset arvot vaikuttivat syvästi hänen elämässään niin arkisissa töissä, sosiaalisissa kontakteissa kuin monipuolisissa avustustehtävissä. Maija nähtiin monissa yhteyksissä: nuorena lottana sota-aikana, ansiokkaana kielten opettajana, Pelastusarmeijan vapaaehtoisena ja nöyränä kanssaihmisenä. Kunnian kaikesta hän antoi avoimesti Jumalalle. Iloa, mutta myös vastoinkäymisiä, huolta, ristiriitoja ja suuria suruja sisältänyt elämä on puhutteleva.

ITSENÄISYYSPÄIVÄJUHLA

Maija Hyyryläisen postiluukussa syksyllä 2013 oli kirje Presidentinkansliasta. Maija oli kutsuttu Itsenäisyyspäivän vastaanotolle Tampereelle vuonna 2013.Presidentinlinnan remontin aikana Tampere-talon lipputangoissa liehuvat Suomen liput, soihdut palavat, paljon takseja, ihmisiä, odotusta ja turvatarkastus. Presidentti Sauli Niinistö ja rouva Jenni Haukio kättelevät liki sata sotaveteraania ja heidän jälkeensä muut vieraat. ”Terveisiä Kotkasta”, Maija sanoo tervehtiessään. 

-Ensimmäisenä itsenäisyyspäivänään v.1925 Maija oli kahden vuorokauden ikäinen. Hän muistaa hartain ja kiitollisin mielin elämäänsä lapsuudesta nuoruuteen ja aikuisuuteen. Onnellinen lapsuus ja nuoruus sujui kauppiasperheessä Kotkassa. Äidin ja velipojan kuolema kuitenkin varjosti, ei vain nuoruutta, vaan koko elämää. 

SOTA-AJAN KOTIRINTAMAMUISTOJA

 Syksyllä 1939, kun Karjalan väki ja saarelaiset tulevat evakkoon, asuntopula muuttuu sietämättömäksi. Ulkosaarten evakot ohjattiin rannikkoseuduille Kotkaan, Pyhtäälle, Loviisaan, Porvooseen. Melkein puoli miljoonaa ihmistä joutui jättämään kotinsa ja tavaransa. Suursaarelaiset näkivät kotisaarensa jylhät vuoret 40 kilometrin päästä Kotkasta. He eivät päässeet koskaan sinne takaisin. 

Vihollisen ensisijaisina kohteina ovat teollisuuslaitokset, satamat, sillat ja tiet, mutta tuhon kita nielee kaiken kohdalle osuvan.

 Pahimmassa paikassa Ilmahälytyksen tullessa on hirveä kiire sammuttaa kaikki sähkölaitteet, ohjata ihmiset ulos, sulkea ulkopöytien päivänvarjot etteivät ne vahingoittuisi mahdollisista sirpaleista. Pommituksessa kuoli paljon ihmisiä, siviilejä ja  sotilaita. Lotat jatkoivat töitään lamaantuneessa kaupungissa. Kesäisen päivän ilta on kamala, paloautot ja sairasautot ujeltavat, merestä ja rannoilta etsitään vainajia.  

PIKKULOTASTA LOTAKSI

-Vapaaehtoista maanpuolustustyötä tekevä Lotta-Svärd toimii sotavuosina puolustuslaitoksen yhteydessä. Kotkassa pikkulotat aloittavat toimintansa syyskuussa 1939. Lokakuussa 1939 sanomalehti Etelä-Suomi ilmoittaa: ”Niitä suurempia pikkulottia, jotka haluavat osallistua väestönsuojelutyöhön, pyydetään ilmoittautumaan lottien kansliaan.” Joulukuussa samassa lehdessä on Anni Voipion kirjoitus ”Kaikki naiset ovat nyt rintamalla.” Suomen naiset ikään ja asemaan katsomatta ovat kuulleet kutsun. Maija pukeutui ensin pikkulotan, sodan viimeisenä vuonna aikuisen lotan harmaaseen, valkokauluksiseen pumpulileninkiin. Lapsesta tuli aikuinen, liian varhain, niin se on meillä kaikilla sitä aikaa eläneillä. Lotilta odotettiin hyväryhtistä olemusta ja arvokasta esiintymistä. 

LOTTIEN ARVOSTUS

Vuosikymmeniä sodan jälkeen lottien toiminta sai julkisen arvon ja arvostusta, Maija sanoo.  Nyt lotta-ajoista voitiin puhua vapaasti. Kun on yksikin puhuja, tarinoita kannattaa kuunnella ja kirjoittaa muistiin seuraaville sukupolville. Maija on tyytyväinen, vaikka enhän minä ole paljon mitään. Muistiinkirjoittaja joutui tuon tuosta ojentamaan muistelijaa turhasta vaatimattomuudesta. 

Sodan jälkeen Lotta Svärd lakkautetaan, mutta useilla paikkakunnilla toiminta jatkuu sammutetuin lyhdyin vaan ei sammutetuin sydämin. Kotkassakin entiset lotat toimivat 

Lotta Svärd -järjestön arvonpalautuksen jälkeen. 2024 loppupuolella lottia on elossa noin 500  ja pikkulottia noin 3000. Sodan aikana lottia oli 230.000 ja pikkulottia 50.000. Rivit ovat siis harvenneet.

IHMISSUHTEITA

Perheetön Maija sai kuitenkin ”perheen” solmimalla elämänikäisiä ystävyyksiä, opettamalla tuhansille lapsille ja nuorille kieliä sekä elämäntaitoja, auttamalla avun tarvitsijoita lähellä ja kaukana. 

Maija on elämänsä aikana pitänyt tärkeänä auttaa lähimmäistä niin kuin perheenjäsentä. Hän toimi pitkään ikääntyneen isänsä omaishoitajana ja luopui monista omista haaveistaan.

Maija koki lapsena menetysten murhenäytelmiä. Varhaiset kokemukset muotoutuvat alttiudeksi myötäelää. Kertoessaan jostakin epäonnisesta tilanteesta Maija käyttää usein sääliä-verbiä. Muistojen kirjottaja kuuntelee tarkasti ja on vakuuttunut, että puhuessaan ”säälistä” Maijan tunne ja mielentila on kaukana sanaan liittyvästä voivottelevasta mielteestä.

Hänen säälinsä on myötäelämistä, halua ja kykyä rientää auttamaan, jos se suinkin on mahdollista.   

Kun elämässä tuli vastaan tilanne täynnä epätoivoisia kysymyksiä, Maija avasi Raamatun ja etsi vastauksia sieltä. Jumala on sanonut luoneensa ihmisen omaksi kuvakseen.

HENGELLINEN HERÄTYS

Syvän hengellisen herätyksen Maija koki pian sotien jälkeen Turussa pidetyssä pohjoismaisessa kristillisten ylioppilaiden kokouksessa. Turun tuomiokirkko on ääriään myöten täynnä kuulijoita. Maija ei muista puheen sisältöä, mutta siinä puhuttiin suoraan ylioppilaan sydämeen. Hän tiedosti löytäneensä yhteyden elävän Jumalaan. Hetki herkistää, Maija itkee sydämensä tyhjäksi, ja se täyttyy Jumalan armosta.

Kristillisyys ei Maijan näkemyksissä ole ajatusten ahtautta, vaan pyrkimystä ymmärtää. Elämässä tulee vastaan, muidenkin kuin uskon asioiden yhteydessä tilanteita, jolloin omat arvot ja ymmärrys ovat tiukoilla. Maija uskoo johdatukseen ja hyvän tahdon siunaavaan voimaan. Jumalan sana ei kiellä olemasta omatoiminen, asioita pitää ajatella omantunnon kautta ja sydämellä, olla toimelias hyvän asialla. Lähetystyö on lähellä Maijan sydäntä ja Naisten Pankki, kun se perustetaan idearikkaiden naisten toimesta 2007. 

KOMMUNISTIN TAPAAMINEN

 -Linja-autossa matkalla Helsinkiin tunnettu kotkalainen poliitikko istui edessä olevassa penkissä. Oli radion aamuhartauden aika. Maija halusi kuunnella hartauden, niin että radio olisi vähän kovemmalla. Hän kysyi edessä istuvalta Taisto Sinisalolta, sopiiko jos radio laitettaisiin kovemmalle? Sinisalo nyökkäsi ja hymyili ystävällisesti. 

JUNNUNKIN OPETTAJA

 Kerran Kotkan lyseossa luokan perällä tapahtui jotakin. ”Ihan mahdoton meteli, onko siellä joku hulinajoukko.  Ei kun yksi, joka ei pysy tuolissaan. Tuoli kaatuu, myös pulpetti. Mitä minä teen hänen kanssaan? ”pohti opettajatar.

Yhden nuorukaisen hulinajoukko kokeili rajojaan ja opettajan sietokykyä. Myöhemmin sama ikiliikkuja viihdytti ja liikutti suomalaisia musiikillaan. ”Tykkäätkö Junnun lauluista?” muistojen kirjoittaja kysyy. Maija huudahtaa toruvasti: ”Että tykkäänkö, Junnuhan on nero”. Kotkassa vitsaillaan, että kaikki tietyn ikäiset miehet kehuvat olleensa samalla luokalla Juha Vainion kanssa.  Mutta minä voin sanoa opettaneeni Junnua, ainakin muutaman tunnin, toteaa Maija.

ELÄMÄNASENNE ON TÄRKEÄ

Eräs ystävä arvelee, että Maijan myönteinen elämänasenne kumpuaa uteliaisuudesta, elämänjanosta ja vankasta vakaumuksesta. Hän on kiinnostunut ja innostunut uutisista, tapahtumista, niin hengellisistä tilaisuuksista kuin kulttuurista laajasti. Ulkomaanmatkoja on kymmeniä eri puolille maailmaa. Maija haluaa kuitenkin muistaa Karjalan matkoja, joita hänellä on monia.  Niissä oli seikkailun makua. Ei vähiten siksi, että matkatavaroiden joukossa oli Raamattuja. Neuvostoliitossa Raamatut löysivät kohteensa.

Kotkan kaduilla kulkiessa häntä tervehdittiin jatkuvasti ja monet pysähtyivät juttelemaan. Joukossa oli ystäviä, entisiä oppilaita, monen ikäpolven kaupunkilaisia. 

Maija on uskonut Johdatukseen. Monet elämänvaiheet ja- valinnat joista hän kertoo, ovat Jumalan hänen kohdalleen järjestämiä Johdatuksia isolla alkukirjaimella. Ehkä Maija itse olisi valinnut joskus jonkun toisen tien, ehkä valitsikin – mutta ei koskaan oikeampaa kuin Johdatuksen ohjaamana. 

KORKEA IKÄ

Korkea ikä on siunaus ja lahja ja siitä pitää olla kiitollinen – vaikka ikä tuo mukanaan harmeja ja kipuja. Edesmenneitä ystäviään ajatellessaan Maija on surullinen: ei enää yhteisiä matkoja, keskusteluja, muistojen jakamista. Vanhetessa elinpiiri pienenee, liikkuminen vaikeutuu, muisti tekee tepposia, ystäviä lähellä ja kaukana nukkuu pois. Mutta silti, niin rikasta elämää! 

Muistojen arvokkaita lankoja voi keriä lähemmäksi. Näitä muistoja Maija vaalii yhä. Hän on kiitollinen, että jaksaa yhä korkeassa iässä muistella ja iloita muistoistaan. 

100 vuoden iän lähestyessä Maijan voimat ovat pikkuhiljaa hiipumassa. Luja luottamus  Jumalaan on kantanut elämän varrella ja tulee kantamaan ajallaan myös  iankaikkiseen iloon. 

Raamatussa on Maijan helmiä. Yksi on: Vaikka puhuisit enkelten kieltä, mutta sinulla ei olisi rakkautta, olisit kuin helisevä vaski ja kilisevä kulkunen.

Timo Soinin mietteitä.

Maailma kuohuu ja se vaikuttaa myös meihin. Sota on Ukrainassa lähempänä kuin Ivalo. Suomalaisia rauhanturvaajia on keskellä kriisi- ja sotatoimia Libanonissa. Monenlainen imformaatiovaikuttaminen repii huomiotamme asioihin, joiden todenperäisyyttä on vaikea varmistaa.

Me suomalaiset tiedämme itsenäisyyden arvon. Tämä maa on kalliisti ostettu ja lunastettu. Se vaati uhrauksia. Toisilta hengen, toisilta sen, että täytyi elää sodan traumojen kanssa koko elämä. Nämä vauriot näkyvät myös meissä. Emme ole syntyneet neitseelliseen maahan. Me kannamme perintömme iloineen ja suruineen. 

Yksi kymmenestä käskystä on; älä tapa. Me kuitenkin tapamme. Itsepuolustukseen se on käsitetty hyväksyttäväksi. Muuten ei. Ihminen tappaa silti. Kun katsoo tarpeeksi pitkällä sihdillä väkivallalla rakennetut imperiumit ovat kaatuneet; ei ole olemassa Rooman Valtakuntaa, Hitlerin kolmatta valtakuntaa, Stalinin Neuvostoliittoa ja Pol Potin Kamputseaa. Sortajista ei silti ole pulaa ja uusia nousee.

Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu. Siihen voi mennä aikaa ja se aika on käytettävä hyvin. Suomi on ollut ja on hyvä maa. Sitä pitää tarpeen tullen puolustaa myös asein. Isänmaa on sellainen yhteisö, jossa kaikilla pitää olla turva ja säällinen toimeentulo. Vain tällä tavoin syntyy terve me- henki, joka mahdollistaa yhteisen tulevaisuuden.

Suomen asian puolustaminen alkaa kaukaa maamme rajojen ulkopuolella. Tällä hetkellä konkreettisimmin Ukrainassa ja Lähi- idässä. Meidän on tuettava demokratiaa ja taisteltava terroria ja vihaa vastaan. Diplomatiaa ei sovi väheksyä. Presidentti Martti Ahtisaari muistetaan rauhan miehenä ja hänen saamansa Nobelin rauhanpalkinto on kunnia- asia suomalaiselle rauhanvälitykselle.

Pahassa maailmassa pitää varautua myös kapenevan leivän aikaan. Meidän on huolehdittava huoltovarmuudesta, vesivaroistamme, liikenneyhteyksistä, yhteiskunnan toimintakyvyn ylläpitämisestä ja etenkin leivästä. Emme saa unohtaa Josefin tarinaa vanhasta testamentista. Veljet hylkäsivät hänet kaivoon ja lopulta joutuivat anelemaan tältä viljaa köntysillään ja säkit tyhjinä. Älä antaudu vieraaan leivän varaan.

Suomessa on turvattu Jumalaan. Se ei ole vouhotusta ja tuputusta. Se on oikeanlaista nöyryyttä elämän ihmeen edessä ja turvan hakemista sieltä, mistä sitä on saatavissa. Juoksuhaudoista huudettiin sekä äitiä että Jeesusta. Äärimmäisessä hädässä ihminen kyllä tietää ja tuntee Luojansa. Varjellaan tätä yhteyttä.

Elämä ei ole vain kauniita sanoja. Se on oikeudenmukaisuuden janoamista ja toteuttamista. Siksi meidän pitää huolehtia niistä, jotka eivät yksin pärjää. Olla tukena ja silminä sekä korviani. Olla läsnä. Isänmaa ei ole rajoittunutta, se kuuluu kaikille ja siihen kuuluu, että kaikista pidetään huolta. Usko auttaa tässä ja kaikessa muussakin. Ei se elämästä helppoa tee, mutta auttaa kestämään sitä. 

Me voimme olla eri mieltä, kilpailla ja väitellä, kunhan muistamme, että osaamme paitsi voittaa myös hävitä. Pelata ja toimia yhteisten pelisääntöjen mukaan. Aina tulee seuraava kerta, vaalit tai jotkut muut, jossa tilanteen voi korjata. Tämän viestin me lähetämme myös maailmaan; meidän kanssa pärjää, kun toimitaan yhteisten sääntöjen puitteissa. Mikäli meitä vastaan hyökätään, me puolustamme ja puolustaudumme. Ja voitamme.

Timo Soini

Suomen ex-ulkoministeri

Politiikan asiantuntija

Suomen lippu on hieno ja puhdasvärinen kansakunnan tunnus. Valtiollisen siniristilipun keskellä on vielä ryhdikäs urosleijona. Leijona heiluttaa suoraa miekkaa ja tallaa käyrää sapelia. En voi olla näkemättä symboliikan merkitystä. Heraldikko sata vuotta sitten on nähnyt tulevaisuuteen. Risti on maailman tunnetuin symboli ja kuvaa Kristuksen työtä ihmisen edestä. Tuskin on sattumaa, että lippumme värit ovat samat kuin Jumalan valitun maan, Israelin lipussa. Suomen historiassa on selkeää Jumalan johdatusta ja varjelusta. 

Vaakunassa suora miekka kuvaa totuutta, joka tallaa vääryyden käyrää sapelia. Vääryys on usein lähellä pahuutta. Jokainen voi vapaasti arvioida, millaiset pahuuden voimat on naapuristamme lähtenyt kohti Ukrainaa. Mutta Daavid ei alistunut Goljatille, Ukraina ei Venäjälle, Suomi ei Neuvostoliitolle.

Viime sodassa Suomi on tarvinnut taidollista valtionjohtoa ja tehokasta armeijaa. Maamme on tarvinnut sinnikästä kotirintamaa ja huoltoa.

 -Uhrimieli, sankaruus, isänmaamme voimakkuus – Kouvolan Kymen Lukon Vapauden patsaan sanojen jatkona voisi olla Jumalan varjelus ja rukous. 

Jouluna 2024 on hyvä muistaa, että juhlaa on vietetty Suomessa  kovin vaikeissa oloissa. 

Talvisodan kenttähartaus  sen kertoo

Kenttäjumalanpalvelus pidetään iltapäivällä hieman ennen auringon laskua. Jalkaväkirykmentti 34:n kuudes komppania on jylhän näköistä joukkoa: vaatetus kirjavaa, lumipuvut harmaita ja repaleisia, miesten kasvot partaisia ja nokisia.

Ensin kajahtaa jouluvirsi Enkeli taivaan, sitten puhuu pastori Antti J. Rantamaa: 

Laulun oli täytynyt kuulua parin sadan metrin päähän venäläisten etulinjaan. Konekiväärit räyskivät lyhyitä sarjoja. 45 mm:n piiskatykki paukahteli.

Jouluhartauteen tulleille miehille Rantamaa ei lukenut jouluevankeliumia vaan psalmia 91. ”Vaikka tuhat kaatuisi sinun sivultasi, kymmenen tuhatta oikealta puoleltasi, ei se sinuun satu. — Sinä, Herra, olet minun turvani. Korkeimman olet sinä ottanut suojaksesi.”Se on sotilaan psalmi.

Tulitus kiihtyi välillä, ja Rantamaa näki komppanian miehissä hermostuneisuutta. Jouluhartaus päättyi virren viimeiseen säkeistöön: ”Nyt Jumalalle kunnia, kun antoi ainoon poikansa”. Sotilaat lähtivät kohti telttoja.

Talvisodan jouluna korsuihin jaettiin kotirintamalla valmistettuja joulupaketteja. Villasukkia ja kaulaliinoja oli kudottu urakalla. Kotiväki saattoi muistaa sotilasta ruokapaketilla, jos oli jotakin, mitä lähettää.Miehet lukevat kotoa lähetettyjä kirjeitä. Maan  alta kuuluu uudestaan jouluvirsi.

Laura Salminen miekkailee, ratsastaa, ampuu, juoksee ja ui ammatikseen.Hänen urheilulajínsa on naiselle harvinainen nykyaikainen 5-ottelu, mikä pitää sisällään kaikki alussa mainitut lajit. 

Erittäin vaativan urheilumuodon valintaan on vaikuttanut isä-Veikon kannustus. Hän saavutti Munchenissä 1972 olympiapronssia 5-ottelun kolmimiehisjoukkueen jäsenenä. Sen jälkeen ei suomalaiset ole lajissa mitalitasolle yltäneet.

Laura Salminen on 34-vuotias  huippu-urheilija, joka oli epäonninen  Tokion olympiakisojen karsintakilpailussa Unkarissa. Tuolloin kilpailijalle arvottu hevonen kieltäytyi esteellä ja kaatui Siihen valui olympiaedustus. Tämä oli kova takaisku sinnikkäälle urheilijalle.

Laura kertoo lapsena haaveilleensa hammaslääkärin ammatista, kun kädentaidot oli tarkalla tytöllä hyvät. Tämä unelma muuttui kuitenkin täysipäiväiseen urheiluun. Jo lapsena oli  aloitettu uinti ja juoksu. Yläkouluiässä lajivalikoima lisääntyi 5-ottelun vaatimuksiin. Nuoresta pitäen tytön valmentajana on toiminut isä, jolla lajituntemus on vankkaa.  Ainoastaan ratsastuksessa on valmennuksesta vastannut Kurt Lindeman, MM-hopeamitalisti ja olympiaedustaja aikoinaan.

HUIPPU-URHEILU ON KOKOPÄIVÄISTÄ TYÖTÄ

Ammattimainen huipulle pyrkiminen on kurinalaista toimintaa. Arki rytmittyy treeneistä, levosta ja ravinnosta. Harjoituspäivä sisältää  yleensä aamun juoksutreenin. Uintiharjoitus Mäkelänrinteen hallissa seuraa. Illalla kuvioissa on vielä miekkailua, ammuntaa tai lihaskuntoharjoittelua. Terveet elämäntavat ja kunnon yöuni ovat tärkeitä. Somessa ei aikaa kulu. Tiistai-illat kuluvat seurakunnan rukousillassa. Lauantai-iltapäivisin on yleensä kavereiden tapaamiset. Sunnuntait on pyhitetty levolle ja seurakunnalliseen osallistumiseen sekä usein kavereiden kanssa ateriointiin .

Laura toteaa, että lajin monipuolisuus on parasta . Toisistaan poikkeavia lajeja on mielekästä harjoitella ja kilpailut ovat kovin haastavia. Monen mielestä tämä  on yksi maailman vaativimmista kilpaurheilulajeista.

HENKILÖKOHTAINEN USKO KANTAA

Nuoren naisen elämää on lapsuudesta lähtien kantanut jo 9-vuotiaana seurakunnan lastenleirillä tehty tietoinen ratkaisu. Usko Jeesukseen on kantanut häntä myötä-ja vastamäissä.

Henkilökohtainen usko on pysynyt vahvana ja Laura on avoimesti kertonut siitä eri tilanteissa.

Itse seurasin taannoin Arto Nybergin haastatteluohjelmaa, missä yllättäen kuulin huippu-urheilijan kertovan koko TV-katsojakunnalle Jeesuksen rakkaudesta ja syntiemme sovituksesta. Tuskin koskaan on YLEn kanavalla niin kirkasta evankeliumin iloa ja rauhaa tuottavaa haastattelua nähty. Toimittajakin oli selvästi hämmästynyt, hiljaiseksi veti  kokeneenkin  TV-miehen. On tärkeää, että katsojille välittyy tervettä, todeksi elettyä raamatun ilosanomaa. Nimensä mukaisesti se ei ole elämää kieltävää tiukkapipoisuutta. Oikeimmillaan se antaa vapauden elää täysillä. Tietysti Jumalan ohjeistukseen kuuluu myös rajoituksia, mutta ne ovat ihmisen parhaaksi. 

EVÄITÄ ELÄMÄÄN

Urheilu on tuonut elämään myös pettymyksiä, kuten olympiapaikan menetys. Vastaavasti on huippuhetkiä ollut. 

– Olen saanut myös kiertää maailmaa urheilun puitteissa- Laura kertoo.

– On  upeata  omata ilo ja rauha sydämessä tiukkoinakin aikoina. Omistaessaan ne voi kohdata eteen tulevat haasteet elämässä ja urheilussa levollisesti. 5-ottelu on urheilua, missä oma isä voi valmentaa. Elämä on moniottelua, missä henkilökohtainen usko Jumalaan on suurin voimavara.

Tulevaisuudesta ei Laurakaan tarkkaan tiedä.Hän tahtoo luottaa Jumalan johdatukseen ja ohjaukseen. Oman osuuden lajinsa paras suomalaisnainen pyrkii tekemään mahdollisimman hyvin. Huippu-urheilu on antanut siihen hyvät eväät.